Kevät

Vähän on ollut taas pientä taukoa miulla tän blogin kanssa. Kauheesti kaikkee tekemistä ja menemistä ollut ja kiirettä pukannut niin ollut vähän hiljaista tän päivittämisen kanssa.
Alkaa olla jo aika keväistä. Tänään huomasin että ensimmäiset krookukset oli jo avanneet kukkansa. Niitä sitten kävin oikein kuvaamassa pihalla. Leskenlehtiä en vielä nähnyt, enkä yhtään keltaista perhosta, mutta jos tälläsiä päiviä on muutama lisää niin tuskin kauan kestää että niitäkin alkaa näkyä.

Innostuin tuossa alku viikosta virkkaamaan itselleni uutta laukkua. Virkatun osan sain jo valmiiksi ja nyt pitäisi kaivaa ompelukone esille ja ommella se varsinainen laukkuosa. Oikein kun tuosta ideasta innostuin niin päätin että teen laukulle kaveriksi vielä meikkipussin ja kolikkopussukan. Nuo siis vasta suunnitteluasteella.
Tässä pieni maistiainen tuosta laukustani, lisää kuvia sitten kunhan saan loputkin siitä valmiiksi.

Kiirettä pukkaa

Kylläpä vähän onkin aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Alku vuosi on ollut jokseenkin kiireinen, niin työssä kun vapaa-ajallakin.
Mun velihän jäi meille joululta kyläilemään ja hänet tuossa viime viikolla käytiin viemässä kotiin. Siinä sitten väkisinkin meni aika vähän muissa jutuissa, eikä paljon ehtinyt tähän blogiinkaan keskittymään.
Nyt pitäis kyllä oikeesti ottaa itteeni niskasta kiinni ja kirjottaa vähän useammin.

Veljen kotiutus reissulla tein muuten jotain mitä en ollut aikasemmin koskaan tehnytkään.
Söin nimittäin elämäni ensimmäisen Kebab-annoksen. :) Siitä piti sitten oikein kuva ottaa todisteeksi. :)

Hyväähän se oli, vaikka annos olikin niin iso että salaatin syötin Muruselle, 

kun en sitä enää millään jaksanut syödä. 

Muuta normaalista poikkeavaa ei juuri sitten olekaan tapahtunut tämän vuoden puolella. 

Niin no, ehkä sitä voi pitää normaalista poikkeavana, että uuden vuoden päivänä kun ilmat oli plussan puolella ja lumet suli katolla niin meilläpä alkoi vuotaa katto. Vettä tuli saunassa savupiipun vierestä valumalla, niin että koko lattia oli ihan likomärkä. Ja sitten sitä tuli jo takkahuoneen puolellakin, niin että piti leivinuunin päälle viritellä saavia alle, ettei joka paikka kastu. Remonttia siis tiedossa.

Tuossa muutama auringonlaskukuva, joita on tullut tässä tammikuun aikana otettua, kun on tässä lähikylillä käyty ajelemassa. Nuo kuvat on kaikki otettu kännykällä, kun en koskaan älyä ottaa kunnon kameraa mukaan kun lähetään jonnekin vaan ajelemaan. Vaikka eihän tolla välttämättä oo niin väliäkään, kun noissa nykysissä kännyköissä on noi kamerat jo melkein parempia kun varsinaiset kamerat itessään. 

Nyt lähden kyllä kaivamaan kaapista jotakin syötävää, kun on melkonen nälkä.

Lunta ja Lumiaa..

Vastahan tämä lokakuu alkoi ja nyt tämä alkaa olla jo ohi. Kyllä tuo aika vaan vierähtää nopeasti.
Luntakin on jo maassa ja aurinkoisista pakkaspäivistä on päästy nauttimaan. Jotenkin ihan keväinen tunne kun niin hienot ilmat nyt ollut. Ei millään uskoisi että kohta on marraskuu. Kuitenkin talviaikaanhan tässä siirryttiin viikonloppuna jo muutenkin, kun taas ne kellotkin käännettiin tunnilla taaksepäin.

Oltiin viikonloppu mökillä ja siellä tuli käytyä vähän kameran kanssa taas pihamaalla. Vähän lumisia maisemia sain kuvattua.

Tänä aamuna tosiaan saatiin aamukahvit nauttia auringon paistaessa.

Meidän paikallisesta S-marketista eilen bongasin tuon Angry Birds kahvipaketin, ilman sitä en kaupasta voinut sitten poistuakaan. :) Hyvää kahvia kyllä on.

Tänään käytiin viemässä Mummoni haudalle kanerva ja muutama kuusen oksa. Jostain syystä mä olen aina tykännyt hautausmaista. Siellä on aina jotenkin niin rauhallinen tunnelma. 

Mulla on vaihteeksi puikoilla taas uudet villasukat. Välillä itelle aattelin tehdä tuollaset pirteät turkoosit raitasukat. Viime viikolla neuloin pikkuveljelle sukat, kun se oli meillä kylässä. Seuraavaksi varmaan voisi jonkinlaiset lapaset tehdä itselle, kun alkaa olla sen verran kylmät ilmat että lapasille olisi jo käyttöä.

Vuodatusta aiheesta Nokia Lumia 900 taas sen verran, että tuossa reilu viikko sitten tosiaan sain puhelimen huollosta, vaihtovat laitteen ja sain sen takia sen aika nopeasti takasin itelleni. Tosin siinä kävi sitten niin että tuossa torstaina vein tuon vaihdossa saamani laitteen sitten jälleen huoltoon. Tällä kertaa kun akku latautui ihan hyvin, mutta soittaessani puhelun vastaanottaja ei saanut puheestani mitään selvää kun ääni kaikui niin pahasti ja myöskin rätisi ja paukkui niin että mitään selvää ei saanut. Tuohon ei tosiaan auttanut äänenvoimakkuuden säätäminen, eikä vika ollut vastaanottajan puhelimessakaan koska sama vika toistui kaikilla kenen kanssa yritin puhelimessa puhua. Kaiken lisäksi tämä mulle vaihdettu puhelin oli jo ainakin kertaalleen huollettu kun mukana tuli edellisen huollon huoltoselvitys. Kyllä sitä kuitenkin haluaisi tuossakin tapauksessa uuden puhelimen tilalle, kun on alunperin huoltoon uuden luurin vienyt. Tosiaan sitä omaani kun en päässyt juurikaan käyttämään kun akku ei ollenkaan latautunut. Tänään sitten muutenkin laitoin tuonne huoltoon itse sähköpostia, kun tuo Elisa Shopitin myyjä oli sitten merkannut huoltokuittiin sen alkuperäisen luurin imeikoodin vaikka hänelle näytin kaikki paperit mitä sain kun hain sen puhelimen edellisen huollon jälkeen.
Ei voi taas kun ihmetellä ja kauhistella mitä seuraavaksi tapahtuu. Ostin viikonoppuna tuolle toivottavasti joskus käyttööni saamalle Lumialle suojakuorenkin. Pinkin totta kai. :)
Miehellä oli taas kerran paljon parempi tuuri puhelimensa kanssa. Hänen Lumiansa on sentään toiminut ihan moitteettomasti, aina siihen asti kunnes perjantaina talvirenkaita vaihtaessamme tuo puhelin tippui taskusta ja näyttö meni aivan palasiksi. No, eihän siitä siis paloja irronnut, mutta lasi nyt kumminkin halkesi monesta kohtaa. Puhelin kuitenkin toimi vielä tuon jälkeen, vaikka tosin alkoikin katkoa virtoja itsestään pois päältä. Kyllähän vakuutus korvaa sen näytön vaihdon, mutta niin äkkiä sitä ei olisi saanut kuitenkaan viikonloppuna korjaukseen, että olisi täksi viikoksi jo saanut puhelimen toimintaan, hän kuitenkin työn takia tarvitsee puhelinta jatkuvasti, niinpä kävimme lauantaina hakemassa Gigantista hänelle kokonaan uuden puhelimen. Tuo vanha sitten viedään korjattavaksi ja hän sitten korjauksen jälkeen saa sen käyttöönsä takasin ja tämä nyt ostettu on sitten kummallekin varapuhelimena kun näyttää siltä että tuon Lumian kanssa sitä taitaa tarvita. :)

Talven odotusta

Se on taas uusi viikko aluillaan. Tämä viikko näyttää alkavan samalla vesi sateella mistä on saatu "nauttia" koko viikonloppu.
Oltiin viikonloppuna mökillä, vähään aikaan ei oltukaan taas ehditty viikonloppua sinne viettämään. Tuntuu että kaikki viikonloput menee töitä tehdessä, oli siis mukavaa vaihtelua päästä vähän rentoutumaan mökille.
Lauantaina oli jopa välillä aurinkoista, vaikka niitä sade kuurojakin saatiin. Pikku sadekuurot ei kyllä tietenkään haitannut, koska mehän päätettiin (siis minä päätin) lähteä käymään Kouvolassa, uudessa kauppakeskus Veturissa. Mitäs sitä nyt muutakaan sadepäivänä keksisi, kun shoppailla. :)
Tuo Veturihan on siis hiljattain avattu Kaakkois-Suomen suurin kauppakeskus. Ja sitä se todellakin on. SUURI. Enpä ole tainnut vielä noin isossa kauppakeskuksessa ennen käydäkään. Ei ainakaan näin äkkiseltään tule toista yhtä suurta paikkaa mieleen. Siellä on siis kaikki mahdolliset kaupat mitä vaan kuvitella pystyy. Vaateliikkeitä vaikka kuinka paljon ja ties mitä muita liikkeitä. Mitään ihmeellistä ei tosin tullut tällä kertaa ostettua, koska tarkotus alunperinkin oli vaan lähteä katsomaan millanen paikka se on, kun siitä oli tullut niin usein rakennusvaiheessa ohi ajettua. Porukkaahan siellä oli tietysti ihan järjettömän paljon, parkkipaikkaa oli lähes mahdotonta löytää. Täytyy ehdottomasti lähteä jossain vaiheessa sinne paremmalla ajalla ja paksummalla rahapussilla varustettuna uudelleen ja kiertää niitä pikkuliikkeitäkin enemmän.
Ehkäpä sinne voisi lähteä jouluostoksille sitten myöhemmin syksyllä.

Lauantaina sitten iltapäivällä, kun päästiin takaisin mökille, kuljeskelin mökin pihaa ympäri kameran kanssa. Ihan järkkäri tällä kertaa tarttui matkaan ja sain vähän räpsäistyä muutamia syksykuvia.

Jotenkin tuo syksyinen karu luonto on aina viehättänyt mua. Metsäkin tuoksuu syksyllä ihan erinlaiselle kun muulloin. Olen aina tykännyt syksystä, vaikka jostain syystä tänä vuonna olen ollut ihan epänormaalin väsynyt näin syksyn tullen. Kai tämä kesän ja alkusyksyn työstressi on siihenkin syynä. Jospa tästä vielä piristyy kun päästään pidemmälle tätä syksyä. Kohtahan se alkaakin sitten jo talven odotus, vaikka en niin hirveästi sitä lunta odotakaan. Mutta silti, vaikka aina tässä vaiheessa tuntuu ettei sitä lunta kaipaa yhtään, niin muutaman viikon päästä sitä alkaa kyllästyä siihen ainaiseen pimeyteen ja alkaa odottaa että koska se ensi lumi sataa.

Nyt täytyy kääntää tämä tuoli tuohon työkoneelle ja keskittyä työasioihin hetkeksi.