Muistoja

Parin viikon päästä tulee kuluneeksi 95 vuotta 5 ja puoli vuotta sitten kuolleen Mummoni syntymästä. 

Olin "Mummon tyttö". Mun lapsuudessa Mummo asui meillä ja hoiti mua kotona, kun äiti oli töissä.

Pari vuotta ennen kuolemaansa Mummo antoi mulle tuon kuvassa olevan posliinisen kissan. Pienenä mun piti saada aina leikkiä sillä ja siitä syystä Iskä on joutunut aika monta kertaa liimaamaan sen rikkoontuneen korvan paikoilleen. Muistini mukaan kissalla oli joskus myös höyhentupsu korvien välissä, mutta sekin on tainnut tippua mun leikeissä joskus pois. :)

Tuo pieni kissa on rakkain muistoesineeni ja siitä syystä se asustaa kirjahyllyssä Mummon kuvan vieressä.

Lisää Muumeja

Toivoin joululahjaksi muumimukeja ja niitähän sitten tulikin jopa 4 erinlaista. Mahtava lisä kokoelmaan ihan kertaheitolla. Yhden ostin ihan itse joulun jälkeen, joten hyllyssä komeilee nyt 5 uutta mukia. Kokoelma kasvaa hurjaa vauhtia. Tässä kuvat noista uusista muumeista.

Mörkö

Haisuli

Nuuskamuikkunen

Muumimamma ja marjat

Pikku Myy

Olin erityisen iloinen tuosta Nuuskamuikkusesta, koska se on aina ollut Pikku Myyn lisäksi mun lempihahmo.

Pikku Myy tarttui mulle kauppareissulla matkaan, meidän ruokakaupassa on tosi hyvä valikoima muumimukeja ja joudun kyllä pakottamaan itteni kävelemään sen hyllyn kohdalla vaan äkkiä ohi, ettei nyt joka kerran kuitenkaan tule nappastua mukia sieltä hyllystä mukaan. :)

Mikä on sun lemppari Muumihahmo?

Yksi kuivanut karjalanpiirakka ja vanhoja ruispaloja

Tämä on nyt jo ennätys. Kaksi postausta päivässä.
Mutta aattelinpa nyt joutessani kirjotella tässä vähän lisää, kun on kerrankin aikaa sen verran.

Tuossa äsken kävin kaivamassa kaapeista jotain syömistä, mutta vähän heikolta näytti tuo ruokatilanne.
Enpä tiedä mitä sitten tänään syödään, kun kauppaan ei taas varmaan ehditä ja olen kyllä niin laiska että kävellen en nyt viitti lähteä kauppaan käymään.
Ehkä meillä on pakkasessa jotain mistä voisi tehdä syömäkelpoista.

Eilen herkuttelinkin kanttarellirisotolla. Ja sain syödä koko herkun ihan yksin, kun Murunenhan ei sieniä syö.
Kuvaa ei valitettavasti nyt tuosta herkusta tullut otettua.
Ja kyllä harmittaa etten illalla saanut kuvaa siitäkään kun Murunen kokkasi uunimakkaraa. Sitähän kun ei meillä useinkaan tapahdu että mies tekee ruokaa, kyllä se mua aina auttaa, silppuaa sipulin yms. mutta varsinaisesti se ei ruokaa tee. Oliskin siis ollut ihan kuvaamisen arvonen asia kun mies ihan omakätisesti kokkaili ruoan uuniin saakka. Se jopa nimesi ruokansa Lumimiehen erikoiseksi. :) Nimi taisi tulla siitä että oli just päivän ollut auraushommissa ja tyypilliseen tapaansa puolen yön jälkeen ehti syömään kotiin.
Ehkä mä saan sen huijattua kokkaus puuhiin vielä uudelleenkin niin että on kamerakin valmiina vieressä.

Kohta alkaisi MasterChef Suomikin. Se on yksi niistä hyvistä ohjelmista jotka on tässä alku vuodesta palannut telkkariin. Tykkään niin paljon kaikista ruoka-ohjelmista. Myöhemmin illalla tulee taas Iholla ja Beverly Hillsin Täydelliset naiset.
Mä en katsonut Iholla- sarjan ekaa kautta kun pari jaksoa, mutta nyt sit ajattelin kattoo että millanen toi toka kausi on ja on ollut kyllä ihan mielenkiintonen, täytyy sanoa.
Ja toi Beverly Hillsin täydelliset naiset on sit vähän sellanen juttu, että jostain syystä mun vaan on ollut pakko katsoa sitä, vaikka välillä huomaan ihmettelevinäni että onko noi ihmiset tosissaan?!

Mutta nyt taidan laittaa koneen kiinni ja odotella sitä MasterChefiä.

Kiirettä pukkaa

Kylläpä vähän onkin aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Alku vuosi on ollut jokseenkin kiireinen, niin työssä kun vapaa-ajallakin.
Mun velihän jäi meille joululta kyläilemään ja hänet tuossa viime viikolla käytiin viemässä kotiin. Siinä sitten väkisinkin meni aika vähän muissa jutuissa, eikä paljon ehtinyt tähän blogiinkaan keskittymään.
Nyt pitäis kyllä oikeesti ottaa itteeni niskasta kiinni ja kirjottaa vähän useammin.

Veljen kotiutus reissulla tein muuten jotain mitä en ollut aikasemmin koskaan tehnytkään.
Söin nimittäin elämäni ensimmäisen Kebab-annoksen. :) Siitä piti sitten oikein kuva ottaa todisteeksi. :)

Hyväähän se oli, vaikka annos olikin niin iso että salaatin syötin Muruselle, 

kun en sitä enää millään jaksanut syödä. 

Muuta normaalista poikkeavaa ei juuri sitten olekaan tapahtunut tämän vuoden puolella. 

Niin no, ehkä sitä voi pitää normaalista poikkeavana, että uuden vuoden päivänä kun ilmat oli plussan puolella ja lumet suli katolla niin meilläpä alkoi vuotaa katto. Vettä tuli saunassa savupiipun vierestä valumalla, niin että koko lattia oli ihan likomärkä. Ja sitten sitä tuli jo takkahuoneen puolellakin, niin että piti leivinuunin päälle viritellä saavia alle, ettei joka paikka kastu. Remonttia siis tiedossa.

Tuossa muutama auringonlaskukuva, joita on tullut tässä tammikuun aikana otettua, kun on tässä lähikylillä käyty ajelemassa. Nuo kuvat on kaikki otettu kännykällä, kun en koskaan älyä ottaa kunnon kameraa mukaan kun lähetään jonnekin vaan ajelemaan. Vaikka eihän tolla välttämättä oo niin väliäkään, kun noissa nykysissä kännyköissä on noi kamerat jo melkein parempia kun varsinaiset kamerat itessään. 

Nyt lähden kyllä kaivamaan kaapista jotakin syötävää, kun on melkonen nälkä.